Tarina alkoi vuonna 2017. Löytäjä L.S oli oleskellut muutama vuosi takaperin Kreetan lämmössä. Autuaasti lomaillen, tietämättä mitään tulevasta. Hän oli ottamassa niin kutsuttua ”sonikkaa” aurinkotuolissaan, kun muuan kaupustelija keskeytti auringon palvomisen myyntilauseellaan ”Best offer only for you my friend!”. L tokaisi siihen rallienglannillaan jokseenkin itsevarmasti ”Sun is enough for me”. Kauppamies ei kuitenkaan jäänyt sanattomaksi, vaan otti kylmälaukustaan jotain suomalaiseen silmään ennennäkemätöntä.
Viattoman auringonottajan edessä oli jokin jääkylmän huurteinen esine, josta aurinko paistoi tämän silmiin ja kylmyys hohki syvälle sieluun. Hetkellisen voimakkaan hämmennyksen syyksi paljastui jonkin sortin mehu. Tarkemmin ottaen mehupussi. Silloin L:n ajatusmaailmassa tapahtui jotain järjetöntä. Jotain mitä ei voinut loogisesti selittää.
L:lle syttyi palava halu saada tämä tuote käsiinsä, hinnalla millä hyvänsä. Tilanne johti välittömiin kauppoihin ja oli ohi silmänräpäyksessä. Mystisen kaupustelijan musta hahmo siinsi enää kaukana rannan toisessa päässä, kunnes katosi näkyvistä ikuisesti. Jäljellä vain muisto; sekä hullunlailla mehuun rakastunut matkamies, joka tanssi ilosta.
Suomeen palattuaan kysymyksiä heräsi. Kotiin palasi matkamies, jonka mehuasiat eivät olleet kunnossa. Jäljellä enää muisto ja muistilapulle kirjoitettu nimi: Capri-Sun. Tilanne oli siis kriittinen, eikä valoa tunnelin päässä näkynyt. Pimeys oli vallannut miehen mielen, jotain oli siis tehtävä. Sama kokemus täytyisi saada myös Suomessakin. Aurinko täytyi saada Suomeen.
L soitti eräälle hänen tuntemalleen teekaupan omistajalle, ja ilmaisi asiansa. ”Tilanne on kestämätön, apua tarvitaan”. Teekauppias ymmärsi tilanteen vakavuuden, olihan hän käynyt teen saralla vastaavanlaisen prosessin nuoruudessaan. Monien hermoja raastavien viikkojen jälkeen pimeys oli poissa. Aurinko oli saapunut. Kauppojen hyllyt olivat täyttyneet valosta. Suomessa oli uusi mehu ja mehukauppias, tarkemmin Mehumoguli. Rakkautta oli ilmassa.